Pirkko Silvennoinen

Yli iän -projekti:
antoisaa yhdessäoloa

Tulosta PDF (s. 40–48)

Tällä sivulla:
Näytellen käyntiin | Kasvu ja kehitys yhdessäolon kautta | Monipuolisuus esiopetuksessa | Aikaa ja tilaa yhdessäololle | Rohkeasti kokeillen | Onnistumisen kokemus mielessä | Yhdessä tekeminen jatkuu | Kirjallisuutta | Linkit

Näytellen käyntiin

Perhosia vatsanpohjassa ja hikoilua kämmenissä. Tällainen olo oli minulla aamulla 11.3.1998, jolloin tiesin kohtaavani 25 täysin tuntematonta Piispanmäen yläasteen seitsemäsluokkalaista yhdessä Linnalan leikki- ja esikoulun 23 lapsen kanssa. Eikä kysymyksessä suinkaan ollut mikään pieni yhteinen rupeama, vaan koko päivän kestävä näytelmäprojektin ensimmäinen tapaaminen. Hyvin suunniteltu on kuitenkin kuin puoliksi tehty, joten ei hätää. Tätä tapaamista ja koko näytelmäprojektia oli suunniteltu huolellisesti yhdessä kaikkien mukana olevien opettajien ja muiden vastuuhenkilöiden kanssa.

Näytelmäprojektin tarkoituksena oli valmistaa koululaisten ja lasten kanssa satujen pohjalta pieniä näytelmiä. Satuja oli valittu valmiiksi etukäteen ja myös työskentelytavat oli suunniteltu ja paikat harjoittelua varten varattu.

Linnalan juhlasali täyttyi aamulla isosta joukosta lapsia ja koululaisia sekä hiukan hämillisiä aikuisia. Kukaan meistä ei kai ollut kuvitellut joukkoa näin isoksi. Aamu aloitettiin kuitenkin rohkeasti erilaisilla tutustumisleikeillä ja tansseilla, niin että puolen tunnin kuluttua kaikilta irtosi hymy herkästi ja lämmintäkin oli. Tässä vaiheessa lapset ja nuoret jaettiin kahdeksaan melko samansuuruiseen ryhmään, joissa jokaiselle koululaiselle oli valittu lapsi, josta huolehtia päivän ja koko projektin aikana. Tämän jälkeen ryhmät siirtyivät kukin omaan harjoittelutilaansa kuulemaan valitsemaansa satua. Satua työstettiin piirtämällä ja keskustelemalla ja lopuksi valittiin kohtaukset, jotka sadusta haluttiin esittää. Kaikki mukana olijat saivat myös roolin itselleen, kukin oman halunsa ja mieltymyksensä mukaisen. Lounaan jälkeen jotkut ryhmät ennättivät myös harjoitella esitystään.

Viikon kuluttua oli seuraava varsinainen harjoitteluaika, nyt vain kaksi tuntia kestävä, joten aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Viikon päästä olisi sali täynnä ikääntyviä ihmisiä ja lasten vanhempia sekä kavereita katsomossa. Harjoittelu oli varsin tiivistä ja mukavaakin oli. Meillä aikuisilla oli tosin välillä hauskaa myös nuorten kustannuksella, sillä kaikki ei aina sujunut niin kuin he olivat suunnitelleet. Saattoipa olla mahdollista, että näytelmän päärooliin valittu lapsi ei suostunutkaan lausumaan hänelle valittuja vuorosanoja. Keinot tuntuivat olevan välillä vähissä, mutta omaperäisesti ja rohkeasti ryhmät selvisivät kaikista eteen tulevista ongelmista. Jossain näytelmässä päätettiin jättää vuorosanat kokonaan pois ja äännellä vain eri eläinten tavoin. Eräs ryhmä kehitteli kaksoismiehityksen, jolloin koululainen hoiti puhumisen ja lapsi näyttelemisen. Saatettiinpa vastahakoinen lapsi suostutella kiven tai kannon rooliinkin, ja tehtävä otettiin innolla vastaa.

Sitten olikin vuorossa hartaasti odotettu esityspäivä. Hiukan ennen alkua oli lievää levottomuutta ilmassa, sillä jokunen lapsi oli estynyt ja tärkeistäkin rooleista saattoi puuttua esiintyjä. Onneksi paikalla oli rohkea opettaja, joka sai esittää useaa roolia tapahtuman aikana.

Katsojiksi tapahtumaan oli kutsuttu Linnalan Seniorikeskuksen asiakkaat, lasten vanhemmat ja Linnalan Setlementin henkilökuntaa. Esityksiä oli kahdeksan, ja ne olivat kaikki omalla tavallaan hyviä. Yleisö sai nauraa makeasti monta kertaa, kun lapset ja nuoret esittivät parastaan. Esitykset eivät aina menneet niin kuin oli suunniteltu, sillä lapsethan ovat tunnetusti hiukan arvaamattomia. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan päinvastoin piristi juhlaa kummasti. Juhlan jälkeen joimme yhdessä pullamehut ja -kahvit ja keskustelimme tapahtuneesta. – Yli iän -projekti oli alkanut.

Kasvu ja kehitys yhdessäolon kautta

Yli iän -projekti on RAY:n rahoittamaa, Linnalan Setlementti ry:n organisoimaa toimintaa. Linnalan Setlementti ry on toiminut Savonlinnassa jo yli 60 vuotta, ja sen kantavana periaatteena on ollut yksilön kehitys ja kasvu yhdessäolon kautta. Linnala on laaja-alaisesti toimiva yhteisö, jonka toimintamuotoja ovat kansalaisopisto, nuorisotyö, leikki- ja esikoulu, ystäväntuvat, seniorikeskus ja erilaiset projektit.

Linnalan Setlementti palvelee ihmisiä vauvasta vaariin, toimintaa on siis monipuolisesti kaiken ikäisille. Kerhot, opintoryhmät ja muu toiminta on kuitenkin pääsääntöisesti järjestetty ikäryhmittäin, samoin kuin muuallakin yhteiskunnassa. Lapset ovat päivähoidossa päiväkodeissa, koululaiset koulussa, työikäiset töissä ja eläkeläiset omissa, ikäisilleen tarkoitetuissa paikoissa. Tällainen eriytyminen aiheuttaa helposti ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä sukupolvien välillä. Yli iän -projektin tarkoituksena oli lähentää eri sukupolvia ja kulttuureita yhteisen tekemisen, avustamisen, keskustelun ja oppimisen kautta. RAY myönsi projektille rahoituksen kolmeksi vuodeksi, jona aikana tarkoituksena oli kokeilla laajasti yhteistyötä eri sukupolvien välillä ja näiden kokemuksien pohjalta kehittää toimintamalli, jonka avulla eriytymistä ja ennakkoluuloja voitaisiin vähentää ja luontevaa yhdessäoloa lisätä.

Projektin tavoitteet kirjattiin kohderyhmittäin melko väljästi, niin että tarkennuksia olisi mahdollista tehdä toiminnan edetessä. Projektin tavoitteiksi vanhuksille asetettiin henkisen vireyden tukeminen lisäämällä sosiaalista vuorovaikutusta erityisesti lasten ja nuorten kanssa. Myös fyysisen ja psyykkisen toimintakykyisyyden lisääminen yhteistoiminnassa eri-ikäisten kanssa ja uusien harrastusten parissa katsottiin keskeiseksi tavoitteeksi.

Nuorille haluttiin projektin aikana antaa kokemuksia siitä, millaista on työskennellä vanhus- ja lapsityössä. Myös nuorten suhdetta lapsiin ja erityisesti vanhuksiin haluttiin lähentää sekä antaa käsitys vanhuudesta luonnollisena elämänvaiheena ja selventää syitä vanhusten ajattelu- ja toimintatapoihin.

Lapsille haluttiin projektin aikana tarjota myönteisiä elämyksiä vuorovaikutuksesta "varaisovanhempien" ja nuorten kanssa sekä lisätä käytännön perinnetietoutta.

Monipuolisuus esiopetuksessa

Linnalan leikki- ja esikoulussa esiopetusta on toteutettu monipuolisesti, niin että esikoululaiset ovat saaneet osallistua useamman vuoden ajan mm. soitinvalmennukseen sekä ilmaisutaidon ja englannin kielen opetukseen. Menetelmät ovat monipuolisia, ja lapsille on annettu mahdollisuus konkreettiseen kokeilemiseen, tutkimiseen ja aktiiviseen osallistumiseen.

Yli iän -projektin aikana esiopetuksen tehtävää on voitu toteuttaa entistäkin monipuolisemmin, sillä yhteiset tuokiot ja pienoisprojektit nuorten ja ikääntyvien kanssa ovat tarjonneet lapsille paljon myönteisiä oppimiskokemuksia ja mahdollisuuksia monipuoliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa. Myönteiset kokemukset ja vuorovaikutustilanteet vahvistavat lapsen oppimisedellytyksiä ja tervettä itsetuntoa. Toistuva kanssakäyminen erityisesti ikääntyvien kanssa ohjaa lapsia myös luontevasti vastuulliseen toimintaan sekä toisten ihmisten arvostamiseen ja kunnioittamiseen.

Aikaa ja tilaa yhdessäololle

Projektin aikana Linnalan Setlementin tiloissa on kokeiltu lähes kaikenlaista. Suuri osa tapahtumista on pienimuotoisia toimintatuokioita, joihin on vaihtelevasti osallistunut 2–3 eri ikäryhmää. Lasten ja ikääntyvien kohtaamiset ovat olleet säännöllisiä, sillä samassa talossa oleminen tekee tapaamisista helposti toteutettavia. Yhteiset askartelu- ja leivontatuokiot ovat olleet mieluisia kaikille. Pulla- tai sämpylätaikinan ääressä työskennellessä kuulee monta kertaa iloista naurua samoin kuin vakavampaakin keskustelua, kun ystävykset valmistavat herkkuja yhdessä. Lapset saavat toisaalta paljon apua, kun sitä tarvitsevat, mutta myös paljon tilaa omalle tekemiselle, kun siltä tuntuu. Ikääntyvät ystävät ovat yllättävän herkkiä havainnoimaan tilanteita ja saavat hiljaisimmankin lapsen ulos kuorestaan.

Monella ikääntyvällä on takana vuosien kokemus erilaisista harrastuksista. He ohjaavat ja neuvovat lapsia kärsivällisesti vaativimmankin työn ääressä. Lapset ovat lähteneet mukaan tekemään savitöitä, tekemään tilataidetta, maalaamaan silkkiä yms. rohkeasti ja innostuneesti. Ikääntyvien kannustava asenne, opastaminen ja avustaminen lisäävät lasten perustietoja, -taitoja ja -valmiuksia monilla jokapäiväiseen elämään liittyvillä alueilla.

Kaikki ikääntyvät, jotka toimivat lasten kanssa, eivät pysty auttamaan eivätkä jaksa auttaa lapsia. Heidän läsnäolonsa on kuitenkin yhtä arvokasta ja antoisaa. Nämä tilanteet suovat lapselle mahdollisuuden olla auttavana kätenä tai jalkana. Mukavalle mummolle on kiva hakea kahvipöytään pullaa tai laulutuokiolla rytmikapulat. Myös lapset saavat neuvoa niissä tilanteissa, joissa aikuinen on tietämätön. Näin lapsi oppii ottamaan huomioon toisia ja oppii ymmärtämään ihmisten erilaisuuden rikkautena.

Lapset ja ikääntyvät ruokailevat myös samassa tilassa ja yhtä aikaa. Ruokalassa syö päivittäin lounasta myös paljon talon ulkopuolisia ihmisiä. Lasten lisäksi tiskille voi tulla enemmänkin ruoan tarvitsijoita. Vaikka ruokailuaikatauluja on rytmitetty siten, etteivät kaikki tulisi ruokalaan täsmälleen yhtä aikaa, sattuu silti usein tilanteita, että monella on samanaikaisia tarpeita. Tällöin on luontevaa opettaa lapsia odottamaan vuoroaan ja huomioimaan esimerkiksi sen, etteivät vanhat ihmiset jaksa seistä pitkiä aikoja. Ruokailutilanteet ovat myös kaikille miellyttäviä, kun muistetaan hyvät ruokailutavat. Nämä yhteiset ruokailut ovat jokapäiväisiä, joten lapsen on helppo sisäistää hyvät tavat ja ymmärtää niiden merkitys osana jokapäiväistä elämää.

 Kuva kirjoittajalta

Rohkeasti kokeillen

Projektin aikana olemme tehneet myös yhteisiä retkiä. Suurin ja haastavin retki tehtiin kolmen ryhmän kesken Varparannan leirikeskukseen Villa-Nuttuun. Mukana retkellä oli luokka Piispanmäen yläasteelta, joka on projektin ajan osallistunut useisiin eri tapaamisiin. Koululaisten lisäksi mukana oli vanhusryhmä maaseudulta ja leikki- ja esikoulun lapset. Nämä kaikki olivat toisilleen entuudestaan hyvin tuttuja, sillä yhteisiä toimintatuokioita oli takana useita. Retken oli tarkoitus kestää pitkän koulupäivän verran, joten välillä jännitti vähän ajatus siitä, miten kaikkien toiveet ja tarpeet tulisi huomioitua.

Hauskoja kokemuksia olivat myös eri ikäryhmien yhteiset näytelmät, joita esitettiin projektin aikana kaksi kertaa. Ensimmäiseen esitykseen osallistuivat kaikki kolme kohderyhmää. Näytelmän suunnittelijoita olivat koululaiset, jotka kehittelivät upean Häät-nimisen esityksen, johon myös yleisö pääsi esiintymään. Toinen näytelmä oli Kalevala-aiheinen esitys, jonka näkivät Piispanmäen yläasteen oppilaat ja kaikki halukkaat ikääntyvät.

Taiteen tekeminen voi olla erittäin hauskaa. Se tuli todettua, kun ikääntyvät ja lapset osallistuivat Linnalan kevätnäyttelyyn kaksiosaisella teossarjalla "Kohtaamisia". Ensin ryhmä piirsi ja maalasi ison yhteisteoksen ja seuraavaksi rakenteli mahtavan tilataideteoksen, jonka materiaaleina olivat mm. tuolit, peitot, narut, matonkuteet ja patjat.

Kuva kirjoittajalta

Onnistumisen kokemus mielessä

Projektityön luonteeseen kuuluu määräaikaisuus. Projektien tarkoituksena on kokeilla erilaisten työmuotojen toimivuutta ja tarpeellisuutta. Jatkuva arviointi on siksi sekä työtä tekevien että rahoittajan kannalta erittäin tärkeää. Yli iän -projektin arviointi on toteutettu lähinnä itsearviointina. Arviointiin ovat osallistuneet projektityöntekijä, mukana olleet muut työntekijät ja toimintaan osallistujat. Kolmen vuoden kuluessa toiminnoista on pidetty tarkkaa päiväkirjaa, johon projektityöntekijä on selostanut tapahtumat ja myös arvioinut niiden onnistumisen. Arviointiin ovat tällöin osallistuneet myös tuokiolla mukana olleet. Arviointia on suoritettu myös haastattelemalla ja jonkin verran kyselylomakkeilla. Lasten kohdalla jatkuva havainnointi on ollut keskeinen arviointimuoto. Lopullinen arviointi on vielä hiukan kesken, joten tilastoja ja muita arviointiin yleisesti liittyviä lukuja ei vielä ole käytettävissä, mutta onnistumisen kokemus on mielessä.

Yli iän -projekti on nyt kestänyt vajaat kolme vuotta. Takana on erittäin paljon kokemuksia eri sukupolvien välisestä toiminnasta. Rehellisesti voin sanoa, että mitään en olisi jättänyt tekemättä. Kaikki kokeilut eivät tietenkään ole yhtä toimivia tai onnistuneita, mutta se ei mielestäni ole tärkeintä. Tärkein huomio on kuitenkin se, että eri-ikäiset ovat halukkaita olemaan yhdessä eikä sen mitä tehdään tarvitse vaikuttaa tuokion onnistumiseen.

Lasten ja ikääntyvien välille syntyy yhteys erittäin helposti ja nopeasti. Yhtä helppoa yhteyden löytäminen on ollut myös lasten ja nuorten välillä. Eniten töitä on selvästi vaatinut nuorten ja vanhusten yhteen saattaminen. Näitä tilanteita varten erilaiset toimintatuokiot ovat olleet onnen omiaan. Kun vanhuksen ja koululaisen välillä on kalakukkotarpeet, voidaan jutustelu aloittaa luontevasti kalakukon tekemiseen liittyvistä asioista. Siinä askaroidessa huomataan, etteivät nuo eri-ikäiset olekaan niin erikoisia. Ennakkoluuloja on selvästi ollut näissä molemmissa ryhmissä, ja luulenpa, että ainakin vähän tällä projektilla on pystytty tähän asiaan vaikuttamaan.

Monen yksinäisen ikääntyvän elämässä nämä ystävyyssuhteet lapsiin ja nuoriin ovat erittäin merkittäviä. Omat lapsenlapset voivat olla kaukana tai jo niin isoja, ettei hellittelykään ole mahdollista. Kaikilla ei lapsia edes olekaan. Joidenkin lasten ja vanhusten välille on projektin aikana kehittynyt niin hyvä ystävyyssuhde, että vierailuja ja muita yhteydenottoja on ollut yksityiselämässäkin.

Myös koululaisissa on projektin aikana tapahtunut selvä muutos. Ensimmäiset yhteiset tapaamiset monien kohdalla olivat aika jäykkiä. Monien nuorten oli alussa yritettävä säilyttää jokin rooli, mutta pikkuhiljaa näimme aivan uusia piirteitä näissä nuorukaisissa. Ikääntyvien ja lasten välitön seura oli aika aseistariisuvaa, eikä siinä auttanut vastaan pyristely.

Leikki- ja esikoulun lapset ovat projektin aikana saaneet kokeilla ja kokea paljon sellaista, joka olisi ilman tätä projektia jäänyt tekemättä ja kokematta. Yksittäiset asiat eivät mielestäni kuitenkaan ole tärkeintä antia tästä projektista, vaan se positiivinen, iloinen, avoin, rohkaiseva ja turvallinen ilmapiiri, joka tästä on syntynyt ja jäänyt elämään. Oppimisympäristönä se tarjoaa lapsille tilaisuuksia havaitsemiseen, elämyksiin ja pohdintaan.

Yhdessä tekeminen jatkuu

RAY myöntää vuosittain avustuksia erilaisille pilottihankkeille. Myös Yli iän -projekti oli sellainen. Näiden hankkeiden aikana voidaan melko turvallisesti kokeilla erilaisia toimintamalleja, sillä taloudelliset riskit ovat erittäin pieniä. Osa kokeiluista loppuu rahoituksen loputtua, osa jatkuu jossakin muodossa. Yli iän -projektin toimintamalli on jäänyt elämään Linnalan Setlementtiin, osana Seniorikeskuksen ja leikki- ja esikoulun elämää. Samanlaiset toimintatuokiot jatkuvat edelleenkin, myös uusia muotoja on ehditty kokeilla. Oikeastaan projektin loppuminen olikin alkua uudelle, sillä tällä hetkellä toiveet yhdessäolosta tulevat lähinnä lasten ja ikääntyvien suusta. Me todellakin tunnemme olevamme kuin yhtä suurta perhettä. Tässä toteutuu hyvin Linnalan Setlementin kantava periaate yksilön kehityksestä ja kasvusta yhdessäolon kautta.

Kirjallisuutta

Järvisalo, J. 1998. Linnala eilen, tänään, huomenna.

Järvisalo, J. 1997. Yli iän-projektisuunnitelma.

Opetushallitus 2000. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Linkit

Linnalan Setlementti

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000