Yhteistyötä lapsen parhaaksi Nojanmaassa

Koulun ja päiväkodin työkulttuurien tunteminen ja yhteistyön opettelu on ollut kannattavaa. Muutos ei ole tapahtunut helposti ja nopeasti, vaikka kyse on yhteisestä tärkeästä asiasta, lapsesta. Kymmenen yhteistyövuoden aikana olemme huomanneet, että meiltä on puuttunut yhteinen kieli tai toimintatapamme eivät ole tuntuneet sopivan yhteen. Yhteinen aika on ollut kortilla, lapsijoukko on tuntunut suurelta, toimintatilaa ei ole löytynyt lapsille eikä aikuisille. Kaikesta tästä huolimatta olemme jaksaneet jatkaa, koska tiedämme ja tunnemme vahvasti tekevämme työtä yhteisen asian puolesta. Haluamme turvata joustavan ja turvallisen jatkumon lapsen elämässä hänen siirtyessään päiväkodista kouluun.

Nojanmaan koulu ja päiväkoti sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, vain noin sadan metrin etäisyydellä toisistaan. Yhteistyö alkoi päiväkodin valmistuttua vuonna 1991. Silloinen rehtori yksinkertaisesti astui päiväkodin ovesta sisään tullakseen katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Päiväkodissa oli meneillään oman toimintasuunnitelman laatiminen, ja myös koulujen piti tuolloin aloittaa koulukohtaisten opetussuunnitelmien tekeminen. Näin ollen meille löytyi heti yhteinen keskustelun aihe ja yhteisen tekemisen tunne. Yhteinen tekijä oli myös kummankin yksikön ympäristöpainotteisuus. Ensikosketuksiin kuuluivat myös yhteiset lasten laulajaiset sekä päiväkodin tekemän näytelmän ensi-ilta.

Virallisemmin yhteistyö käynnistyi 1992, kun Mikkelin sosiaalitoimi oli kartoittanut erilaisia päiväkotien yhteistyöverkostoja. Linkki kouluun oli luonteva luotujen henkilösuhteiden ja yksiköiden fyysisen läheisyyden takia. Ajatus jouston mahdollisuudesta koulun aloituksessa ja idea yhteisestä juonesta esi- ja alkuopetuksessa oli voimakas. Tavoitteeksi asetettiin lapsikeskeinen opetus- ja kasvatustyö, joka muodostaa joustavan jatkumon, kun lapsi siirtyy päiväkodista kouluun ja tutustuu jo esikouluvuotenaan koulun toimintaan. Tärkeänä pidettiin tiedon siirtoa päiväkodista kouluun, jotta lapsen yksilöllinen eteneminen oppimisessa olisi mahdollista. Lasten toiminnassa haluttiin korostaa myös tutkivaa oppimista. Ajan myötä yhteistyö tuli osaksi molempien yksiköiden opetussuunnitelmaa ja koulu- ja päiväkotityön arkea. Edelleen tavoitteeksi asetettiin kahden erilaisen työkulttuurin edustajien – lastentarhanopettajien ja luokanopettajien – yhteistyön syventäminen niin, että he yhdessä ammattilaisina rohkeasti ja avoimesti toimien edistävät oppilaiden oppimista. Lastentarhanopettajien ja luokanopettajien osaaminen yhdistyy ja samalla tapahtuu ammatillista kasvua.

Toiminnan sisältö on vaihdellut vuosittain. Aina on pyritty löytämään paras, toimivin malli kulloisillekin lapsiryhmille ja opettajaresursseille. Toiminta on hakenut muotoaan, ja se on kehittynyt ja muuttunut arvioinnin myötä. On edetty hyvin prosessinomaisesti – tehty, pysähdytty, arvioitu, tehty – ja eletty.

Yhteistyölle on luonut vahvan pohjan jatkuva yhteinen toiminnan suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi. Molemmissa yksiköissä esi- ja alkuopetuksen yhteistyö on koettu arvokkaaksi ja siihen on oltu valmiita panostamaan. Toiminnasta ja sen etenemisestä pidetään tarkkaa päiväkirjaa koko ajan.

Alusta alkaen yhteistyöllä on ollut kaksiosainen toimintamalli. Tulevan vuoden ensimmäisen luokan opettaja tutustuu tuleviin "ekaluokkalaisiin" jo "eskarivuoden" keväällä päiväkodissa opetustuokioiden yhteydessä. Toisena osana yhteistyötä on eskarilaisten ja ekaluokkalaisten yhteinen toiminta: juhlat ja retket, liikuntatapahtumat sekä koulukummitoiminta.

Laajimmillaan toiminta oli 1995–1996 (vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen malli VSO), jolloin esi-, ensi- ja toisluokkalaiset työskentelivät sekaryhmissä lähes kymmenen viikkotunnin ajan koulussa. Ryhmistä vastasivat erityisopettaja, luokanopettajat ja lastentarhanopettajat. Lapset oli jaettu ryhmiin kielellisten ja matemaattisten taitojensa mukaan. Arvioinnin perusteella toimintaa kehitettiin edelleen ja yhteisen toiminnan sisältöä ja ajoitusta muutettiin kevyemmäksi. Äidinkielen ja matematiikan lisäksi toiminnan sisältöinä ovat olleet liikunta, englanti, ympäristö- ja luonnontieto, kuvaamataito ja musiikki.

Syksyllä 1996 luotiin ns. Nojanmaan malli. Suunnitelma painotti entistä enemmän esiopetuksen monipuolisuutta, vaikkakin äidinkieli, matematiikka ja ympäristökasvatus olivat edelleen painoalueina. Liikunta, musiikki, leikki ja kuvaamataito tukivat näitä aineita menetelminä, elämyksinä ja ilona. Käytössä oli kolmen viikon pedagoginen jaksotus eli työjärjestys. Lapset jaettiin sekaryhmiin. Puhuttiin "esiykkösten" ryhmästä, jonka kanssa lastentarhanopettaja ja luokanopettaja työskentelivät joitakin tunteja viikossa.

Kahden viime vuoden aikana yhteinen toiminta on ollut projektinomaista ja alkanut vasta syyskuun puolivälistä, jotta lapsille jää aikaa sopeutua omaan ryhmäänsä. Eskarilaiset ja ekaluokkalaiset jakautuvat pienempiin ryhmiin työskentelemään projektin aihepiirin parissa joko päiväkodissa tai koulussa. Projektin aihe ideoidaan ja suunnitellaan yhdessä lasten kanssa. Lisäksi esioppilaat käyvät lastentarhanopettajiensa kanssa koululla säännöllisesti kerran viikossa. Kevätkaudella tuleva luokanopettaja tapaa esioppilaita kymmenen viikon ajan päiväkodissa. Lukuvuodesta 2000–2001 on ollut käytössä kasvunkansio, joka seuraa lasta päiväkodista kouluun.

Arkipäivän toiminnassa työpari luokanopettaja-lastentarhanopettaja muodostaa sen työrukkasen, joka suunnittelee ja toteuttaa toimintaa lapsille. Sen tehtävänä on myös toimia molempien yksiköiden välisenä linkkinä tiedonvälityksessä. Käytännössä yhteydenpito vaatii säännöllisiä tapaamisia kerran viikossa tai kahdessa viikossa sen mukaan, millaista toimintaa suunnitellaan. Kun olemme oppineet tuntemaan lapset, toisemme, työtapamme ja työympäristömme, yhteissuunnittelua on voitu vähentää. Arviointi jokaisen suunnittelujakson päätteeksi auttaa huomaamaan epäkohdat ja antaa mahdollisuuden suoraan palautteeseen, itsearviointiin ja ammatilliseen kasvuun. Opimme jatkuvasti uutta toinen toisiltamme.

Toimintavuoden 2000–2001 aikana suunnittelimme ja toteutimme yhteistyöprojektin, johon osallistuivat molemmat ensiluokat sekä kaksi esikouluryhmää. Lapsia oli yhteensä n. 80, aikuisia kaksi luokanopettajaa ynnä kouluavustajat tarvittaessa, kolme lastentarhanopettajaa sekä kolme lastenhoitajaa tai päivähoitajaa. Yhteistyöparin muodostivat esikouluryhmä ja ensiluokka työntekijöineen. Lastentarhanopettajat ja luokanopettajat pohtivat yhteistyöpalaverissaan projektia, jonka aiheeksi muotoutui sitten meri ja laiva. Lapset osallistuivat suunnittelutyöhön ideoimalla ja tekemällä ehdotuksia siitä, mitä voitaisiin yhdessä tehdä. Kävimme tutustumassa museossa Saimaan loisto -näyttelyyn ja saimme paljon tietoa ja ideoita projektimme pohjaksi.

Kumpikin yhteistyöpari jakautui kolmeen ryhmään niin, että ryhmissä oli sekaisin ekaluokkalaisia ja esikoululaisia. Ryhmät kokoontuivat päiväkotiin puolentoista tunnin työskentelyjaksoille 3–4 kertaa, jolloin

• ensimmäinen ryhmä rakensi laivaa (runko, maalaus, purjeet, mastot)

• toinen ryhmä teki merenkulkuun tarvittavaa esineistöä (köydet, ruori, kaukoputket, kiikarit, ankkuri, pelastusrengas, liput)

• kolmas ryhmä kuunteli merirosvojuttuja (lokikirjatarinat sekä lokikirjan, kartan, miekkojen ja hattujen teko).

Ryhmät vaihtoivat toimintapisteitä niin, että kaikki saivat olla mukana jokaisessa tekemisvaiheessa. Syntyi kaksi hienoa laivaa, joiden valmistumisesta koettiin suurta iloa ja yhteistyön voimaa. Käytännössä tämä näkyi esimerkiksi siinä, kuinka ekaluokkalainen auttoi eskaria suunnittelemaan laivaan aukeavat ikkunaluukut tai miten yhdessä punottiin köysiä, jolloin saatiin aikaan paljon pitempiä köysiä. Jokainen yhteistyötuokio aloitettiin yhdessä laulaen ja leikkien, sitten jakauduttiin ryhmiin ja lopuksi arvioitiin yhdessä, mitä oli saatu aikaan, mikä oli tuottanut hankaluuksia, mikä oli onnistunut hyvin, mitä seuraavan kerran tehtäväksi jäi, tarvitaanko lisää materiaalia jne.

Projektin loppuhuipennus oli laivojen kastajaiset, jossa koko joukko (n. 80 lasta sekä aikuiset) oli yhdessä paikalla. Laivat olivat myös osana esikoululaisten joulujuhlaa sekä näytteillä Savonlinnan päivähoitomessujen Nojanmaan päiväkodin messuosastolla.

Projektin lisäksi molemmat esikouluryhmät ovat käyneet säännöllisesti kerran viikossa koululla, jolloin koulu fyysisenä ympäristönä on tullut tutuksi. Keväällä hiihtoloman jälkeen ovat päiväkodissa käyntinsä aloittaneet luokanopettajat, jotka kerran viikossa tutustuvat tuleviin ekaluokkalaisiin tunnin ajan. Vierailuihin on varattu 20 tuntia eli viisi käyntiä ryhmää kohden. Toiminta on painottunut tutustumiseen, tarinoiden kuunteluun, matemaattisten ja äidinkielen valmiuksien kehittämiseen, hahmotusharjoituksiin, leikkeihin sekä sosiaalisten taitojen harjoitteluun.

Arviointi on ollut luonnollinen osa toimintaa ja sen kehittämistä koko yhteisen kymmenen vuoden ajan. Uusi toiminta on aina perustunut jo tapahtuneen arviointeihin. Arkipäivän arviointia ovat lastentarhanopettajan ja luokanopettajat havainnot ryhmien toiminnasta ja suunnitelmien toteutumisesta. Loppukeväällä arvioidaan kuluneen vuoden toimintaa laajemmalta kannalta katsoen yhteistyössä yksiköiden johtajien kanssa.

Alkuvuosina arviointi ja kehittämiskeskustelut loivat vankan pohjan toiminnalle ja sen toteuttamiselle. Arviointiin ovat osallistuneet vuosien kuluessa opettajat, yksiköiden johtajat, vanhemmat sekä Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen edustajat. Sosiaali- ja koulutoimen johto on ollut mukana myös kehityskeskusteluissa. Apuna arvioinneissa on käytetty mm. SWOT-analyysiä. Toimintatutkimuksen teoriaan tutustuminen on edistänyt lapsikeskeistä toimintatapaa.

Takana on valtaisa määrä aikuisten välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta, iloista ja lapsikeskeistä työskentelyä, uutta luottamusta lapsen ideoihin, yhdessä oppimisen riemua ja yhteen hitsautumisen tunnetta.

Vuosien kuluessa toiminta on kehittynyt prosessinomaiseksi. Pohjana kaikelle on ollut vahva suunnitelmallisuus ja molempien osapuolien toimiminen tasavertaisena työparina. Alkuvuosien vankka suunnittelu ja arviointi on luonut vahvan pohjan nykyiselle toiminnalle. Toiminta ei ole kangistunut yhteen muottiin, vaan vuosien myötä yhdessä työtä tehtäessä toiminta on muotoutunut kulloinkin hyväksi koetuksi malliksi. Toimintaa ovat aina säädelleet lapsiryhmän koostumus ja opettajien vaihtuminen.

Aikuisten välisen yhteistyön sujuminen on vaatinut paljon työtä ja aikaa. Yhteisen kielen löytyminen, roolien yhteensovittaminen ja tavoitteiden yhdistäminen ovat olleet osa tätä prosessia. Hyöty on ollut molemminpuolista ammattitaidon kasvamista. Yrityksen ja erehdyksen kautta on edetty ja voidaan olla tyytyväisiä. Päiväkodin esioppilaat tuntevat tulevan koulunsa ja voivat turvallisin mielin aloittaa koulunkäyntinsä siellä ja kokea, että jokainen heistä on omalla oppimisen tavallaan tärkeä.

Yhteistyö on kehittynyt yhteiseksi työksi ja jokapäiväiseksi yksiköiden väliseksi toiminnaksi. Henkilöstö on sitoutunut siihen ja on valmis kehittämään hanketta lapsiryhmien tarpeiden mukaisesti.