Aija Kurola – Tuija Sutinen – Airi Tiainen

Monikulttuurisuus rikkautena
Kokemuksia Hakan päiväkodista

Hakan päiväkoti sijaitsee Savonlinnassa kaupungin itäpuolella, alueella, joka jakaantuu Haka-alueeseen ja Viuhonmäkeen. Haka-alue koostuu pääosin kerrostaloasunnoista, joista suurin osa on vuokra-asuntoja. Päiväkodissamme on viisi lapsiryhmää, joista yksi on integroitu erityisryhmä.

Savonlinnaan tullessaan maahanmuuttajaperheet muuttavat yleensä Haka-alueelle kaupungin vuokrataloihin. Näiden perheiden päivähoitoikäiset lapset sijoittuvat pääasiassa päiväkotiimme. Vuosittain on päiväkodissamme ollut 10–20 vieraskielistä lasta. Monikulttuurisuuteen antavat oman lisänsä alueella asuvat suomalaiset vähemmistöt kuten romanit.

Maahanmuuttajat uuden edessä

Ensimmäiset venäjänkieliset lapset tulivat Hakan päiväkotiin heti 1990-luvun alussa. Seuraavina tulivat irakilaiset, bosnialaiset ja muut yksittäiset vieraskieliset lapset.

Kulttuurinen monimuotoisuus on lisääntynyt Suomessa kuluneen vuosikymmenen aikana vilkastuneen maahanmuuton myötä. Vaikka maahanmuuttajien määrä on Suomessa eurooppalaisittain katsottuna alhainen, on ulkomaalaisten määrä lisääntynyt Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään muussa Länsi-Euroopan maassa. Maahanmuuttajalasten suuri joukko näkyy varsinkin suurissa kaupungeissa ja on arkipäivää myös Savonlinnan kaupungin päivähoidossa.

Erilaisten kulttuurien kohdatessa ihmiset joutuvat sopeutumaan monenlaisiin muutoksiin. Eri kulttuureista tulevien tavat ja perinteet, uskonnolliset käsitykset tai käsitykset oikeasta ja väärästä voivat olla hyvinkin erilaisia. Kulttuurierot johtuvat siitä, että ihmiset ovat eläneet vuosisatoja ja -tuhansia toisistaan erillään. Eroja on syntynyt myös paitsi elämäntavoissa myös arvojen ja normien tasolla.

Pakolaiset joutuvat uudessa maassa rakentamaan elämäänsä aivan alusta. He joutuvat opettelemaan suomen kielen ja kulttuurin, rakentamaan uuden kodin ja uudet sosiaaliset verkostot kotimaahan jääneiden ja siellä itsestään selvinä pidettyjen tilalle. Tämän ohella oma kulttuuri, kieli ja uskonto ovat tärkeitä identiteetin ylläpitäjiä. Myös oma äidinkieli käy muutosprosessia. Kielikysymys on tärkeä etenkin lapsille, joita vahva äidinkielen osaaminen auttaisi myös pintaoppimista syvällisemmässä suomen kielen oppimisessa. (Monikulttuurinen kansalaiskanava 1999.)

Kaksikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen kasvattamisesta

Perheissä, joissa molemmat vanhemmat puhuvat vähemmistökieltä, saavuttavat lapset yleensä kaksikielisyyden oppimalla yhden kielen kerrallaan. Vähemmistökieli opitaan kotona ensimmäisinä elinvuosina ja enemmistökieli oltaessa kosketuksessa valtaväestöön esimerkiksi hoitopaikassa. Lapsen ikä vaikuttaa merkittävästi uuden kielen omaksumiseen. Useiden tutkimusten mukaan kriittinen vaihe on 1–2 vuoden ikä. Tässä iässä kieliympäristön vaihtuminen saattaa olla lapsen myöhemmälle kielelliselle kehitykselle haitaksi. 1–2-vuotias ajattelee jo käyttämällä käsitteitä ja symboleja. Niiden perustan muodostaa passiivinen sanasto, jonka lapsi on muodostanut kieli- ja kulttuuriympäristönsä pohjalta. Lapsi osaa muodostella sanoja ja yhdistellä niitä ilmaisuiksi. Hän tarvitsee ympärilleen omaa kieltä puhuvia aikuisia saadakseen tarvittavat kielelliset virikkeet ja mallit. (Alijoki 1998.)

Kun vastuu lapsen kielellisestä kasvatuksesta lankeaa ensisijaisesti vanhemmille, niin juuri kielellisesti köyhästä virikeympäristöstä tulevia lapsia uhkaa eniten syrjäytyminen kouluopetuksessa. Heidän äidinkielensä vaatisi ensin rikastamista, mikä antaisi myöhemmin hyvät mahdollisuudet kaksikielisyydelle. Pakolaislasten äidinkielen hallinta säätelee myös lapsen suhdetta perheeseen ja omaan etniseen yhteisöön. Mikäli lapsi ei hallitse kunnolla omaa äidinkieltään, niin kielelliset rajoitteet uhkaavat lapsen luonnollisia suhteita ja hän vieraantuu omasta kulttuuristaan. (Matinheikki-Kokko 1991.)

Yleisiä tavoitteita maahanmuuttajalasten päivähoidossa ovat mm. lapsen integroituminen suomalaiseen päivähoitoon, kouluvalmiuksien saavuttaminen ajallaan ja lapsen oman identiteetin tukeminen. Sekä suomen kielen että lapsen oman äidinkielen säilyttäminen ja hoito ovat myös tärkeitä tavoitteita toiminnallemme.

Haasteita päivähoidolle asettavat ohimenevät kommunikaatiovaikeudet ja kielelliset ja muut kehitysvaikeudet tai -häiriöt, jotka saattavat jäädä piiloon kielellisen ilmaisuvaikeuden taakse. Myös vanhempien kanssa syntyvät yhteistyöongelmat, kuten kommunikaatiovaikeudet aikuisten kesken, ennakkoluulot ja pelot puolin ja toisin, kasvatusasenteiden törmäykset, ruokaan, puhtauteen ja sukupuoleen liittyvät erilaiset käsitykset ja käytännöt ovat asioita, jotka tulevat esille maahanmuuttajaperheiden kanssa työskenneltäessä. (Harjula 1994.)

Mikäli perheellä ja päiväkodin henkilökunnalla ei ole yhteistä kieltä, on syytä järjestää tulkki mukaan keskusteluihin. Heti hoitosuhteen alussa on hyvä selvittää lapsen kulttuuriin ja uskontoon liittyvät rajoitukset. Vanhemmat saattavat keskustelua sovittaessa ihmetellä tulkin mukaantuloa ja sen tarpeellisuutta ja uskovat selviytyvänsä keskustelusta omin avuin. Tällöin kannattaa painottaa sitä, että heillä on oikeus käydä keskustelua lapsestaan omalla kielellään ja tällöin voidaan olla myös varmoja kommunikaation sujumisesta puolin ja toisin. Kun halutaan, että viestit menevät muuttumattomina perille, on paras käyttää ammattitulkkia. Tulkin käytössä on tärkeää aina muistaa, että keskustelukumppanina on lapsen vanhempi, ei tulkki.

Koska päiväkotihenkilöstön käyttämä kuvaileva ja runsas puhekieli saattaa hämmentää vanhempia, on keskustelutilanteissa hyvä käyttää ns. selkokieltä. Selkokieli on selkeää, kieliopillisesti oikeaa, mutta pitkiä ja vaikeita sanoja välttävää peruskieltä, jonka puhetempo on rauhallinen. Myös kaikki kirjalliset viestit, esimerkiksi tiedotteet retkistä, juhlista ja lomista, on syytä tehdä selkokielellä. Lapsia ei pidä käyttää tulkkina ainakaan "aikuisten välisissä" keskusteluissa, vaikka he siihen kielellisesti pystyisivätkin. Lapsen toimiessa tulkkina voi tilanne vaikuttaa perheen rakenteisiin ja ahdistaa kieltä taitamatonta vanhempaa (Munge 1994).

Perheille on oleellista kertoa, että heidän kielensä ja kulttuurinsa ovat tärkeitä. Jotkut perheet yrittävät identifioitua kahteen kulttuuriin samanaikaisesti eivätkä ymmärrä oman kielen merkitystä lapselle, vaan painottavat suomen kielen oppimista. Vanhemmille tulee kuitenkin kertoa kaksikielisyyteen liittyvistä asioista. Maahanmuuttajalasten ensikielen kehittyminen on ongelmallista, koska vähemmistöön kuuluvan lapsen keskustelukumppanit, puheenaiheet ja kielen eri käyttötilanteet äidinkielellä ovat suppeampia kuin enemmistökieltä puhuvien lasten. (Tuomela 1998). Esimerkiksi talveen liittyvä sanasto saattaa puuttua irakilaisen lapsen ensikielen sanavarastosta. Ensikieli on aina pohja toisen kielen oppimiselle. Oman kielen opetus myös päiväkodissa olisi tärkeää, ja lapsen äidinkieltä puhuvien aikuisten "työllistäminen" päiväkotiryhmään tukisi lapsen ensikielen kehittymistä. Käytännössä vieraskielisten aikuisten työpanos on lähinnä lyhyiden suomenkielen kurssien harjoittelujaksojen varassa, jolloin he ovat talossa vain muutaman viikon.

Käytännön kokemuksia

Talostamme on muotoutunut ns. monikulttuurinen päiväkoti luonnollisesti ja vähitellen. Maahanmuuttajaperheiden keskuudessa Hakan päiväkodista on tullut tuttu ja turvallinen paikka, jonne on helppo hakeutua. Päiväkotimme tulevaisuuden ollessa uhattuna maahanmuuttajat olivat näkyvästi tukemassa päiväkodin säilymistä tällä alueella. Päiväkodissamme on vuosien kokemus ja positiivinen asenne maahanmuuttajia kohtaan.

Alkuvuosina vieraskieliset lapset sijoitettiin ryhmiin kuten muutkin lapset, sen enempää miettimättä heidän "erityisyyttään". Henkilökunnan perehdyttäminen oli vähäistä tai jopa olematonta. Tietoa kaksikielisyyteen kasvattamisesta oli vähän, eikä sitä osattu vaatiakaan. Viimeisten tulokkaiden kohdalla tilanne oli jo aivan toinen. Ennen pakolaisten maahantuloa saimme tietoa tulevista perheistä ja pystyimme jo ennalta suunnittelemaan heidän vastaanottoaan ja kotouttamistaan omalta osaltamme. Hyvä yhteistyökumppanimme oli pakolaisasioista vastaava sosiaalityöntekijä, joka pehmeästi saattaen toi perheet taloomme. Lapset kävivät tutustumassa vanhempineen ja sisaruksineen tulevaan hoitopaikkaansa. Ensitapaamisessa oli myös tulkki mukana. Lisäksi maahanmuuttajalasten ryhmä "Puput" vieraili kansainvälisen kohtaamispaikan avajaisissa Haka-alueella, jossa kutsuvieraina olivat uudet maahanmuuttajaperheet.

Maahanmuuttajalapsi päiväkodissa

Samaan kieli- ja kulttuuriryhmään kuuluvat lapset pyritään nykyisin sijoittamaan samaan lapsiryhmään. Uuden maahanmuuttajalapsen aloittaessa päivähoidon ryhmässä on jo muita samaa kieltä puhuvia. Muiden lasten suhtautuminen ulkonäöltään tai kieleltään erilaiseen lapseen saattaa aluksi olla varautunutta. Ei haluta pitää kädestä tai istua vieressä, vierastetaan uutta – vierasta jota ei tunneta. Kun tutustutaan ja opitaan uuden lapsen nimi, hänet hyväksytään yhdeksi ryhmän jäseneksi. Leikeissä saattaa nähdä samaan kieliryhmään kuuluvien lasten leikkivän keskenään, mutta tämä voi johtua myös lasten sukulaisuudesta. He ovat tottuneet vapaa-aikanaankin leikkimään yhdessä. Mitään säännönmukaisuutta emme lasten ystävyyssuhteissa näe. Lasten keskinäinen kaveruus rakentuu muille tekijöille kuin sama kieli, kulttuuri tai ihonväri.

Maahanmuuttajalasten esiopetuksessa toteutetaan lasten taustat huomioon ottaen esiopetuksen yleisiä kasvatus- ja oppimistavoitteita. Opetuksessa kiinnitetään huomiota siihen, että lapsella on mahdollisuus oppia suomea vuorovaikutuksessa suomenkielisten lasten ja aikuisten kanssa sekä luonnollisissa että ohjatuissa tilanteissa. Itsetunnon vahvistaminen ja lasten keskinäisen suvaitsevaisuuden lisääminen ovat myös tärkeitä asioita arkielämässämme. Maahanmuuttajalapsilla saattaa olla kokemuksia ahdistavista asioista ja tapahtumista, joista perhe ei pysty puhumaan tai ei halua puhua. Jokin tilanne, esimerkiksi haikea laulu tai isovanhemmista puhuminen, laukaisee tunnereaktion, johon liittyy itkua tai pelkoa. Voimme tarjota lapselle turvallisen ilmapiirin, jossa tunteiden näyttäminen on sallitua ja hyväksyttyä.

Kommunikaatiotilanteissa puhetta tuetaan ilmeillä ja eleillä. Lasten suomen kielen oppimista ja puheen ymmärtämistä tuetaan näyttämällä, osoittamalla ja käyttämällä kuvia. Kuvitamme esimerkiksi päiväjärjestyksen. Kun lapsi tietää, mitä päivän kuluessa tulee tapahtumaan, on hänellä turvallinen mieli olla päiväkodissa. Myös valintatilanteissa kuvat tukevat lapsen itsenäisyyttä ja antavat mahdollisuuden oman mielipiteen esittämiseen, jos sanat tai rohkeus itseilmaisuun vielä puuttuvat. Käytössä olevat kuvat voivat olla piirrettyjä, lehdestä leikattuja, valokuvia, picto- tai PCS-kuvia yms.

Maahanmuuttajalapselle puhuttaessa puheen tulee olla selkeää ja yksinkertaista, lauseiden lyhyitä. Rauhallinen puhetempo ja tärkeimpien sanojen painottaminen helpottavat ymmärtämistä. Kirjat, lorut ja runot ovat tärkeitä kielen rikastajia, ja aikuiset voivat esimerkiksi kysymyksiä asettaessaan miettiä kysymykset niin, ettei lapsen ole aina mahdollista vastata niihin pelkästään "joo" tai "ei".

Talossamme on maahanmuuttajalapsille oma kieliryhmä, jolle lapset antoivat nimen "Puput". Ryhmä kokoontuu säännöllisesti kerran viikossa, ja siihen osallistuvat kaikki maahanmuuttajalapset. Ryhmää ohjaa erityislastentarhanopettaja. Lapset ovat eri-ikäisiä ja eri kulttuureista, mikä antaa oman haasteensa ryhmän toiminnalle. Tuokion pedagoginen tavoite on lasten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Suomen kielen opetuksen lisäksi toinen päätavoite on tukea lasten kaksikulttuurisuutta. Eri ryhmissä olevat samankieliset lapset toimivat malleina ja opettajina toisilleen – esimerkiksi esikoululainen ja kolmevuotias, vasta päivähoidon aloittanut lapsi. Lapset käyttävät keskenään myös omaa kieltään ja kokevat oman kielen puhumisen olevan luonnollista ja hyväksyttyä. Ryhmässä opetellaan mm. suomen kielen käsitteitä ja rakennetta keskustelun, leikin, musiikin ja pelien avulla. Opiskelu on kokonaisvaltaista ja leikinomaista; värien opettelun lomassa maisteltiin erivärisiä ruoka-aineita ja samalla nimettiin niitä: "kurkku on vihreää ja salmiakki on mustaa". Vaikka lasten kieli arkitilanteissa olisikin sujuvaa, saattaa käsitteissä olla suuriakin puutteita ja vääristymiä. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi vaikeutena kuvailla esineitä ja asioita ja käyttää oikein ns. spatiaalisia käsitteitä kuten alla, päällä, ylhäällä, alhaalla, alle jne. Myös sanojen taivutus on useimmille hankalaa. Pyrimme ryhmässä myös tutustumaan lasten omiin kulttuureihin mm. sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman "Mikä, mikä maa" -aineiston avulla.

Esikouluikäisen maahanmuuttajalapsen kielen tasoa on tärkeä arvioida. Riittääkö se koulussa selviytymiseen vai pitäisikö koulun aloittamista mahdollisesti lykätä? Kaksikielisten lasten kohdalla on vaikea arvioida, johtuuko mahdollinen alhainen kielentaso tai puutteet kielessä kaksikielisyydestä vai onko taustalla jokin kielen erityisvaikeus. Pyrimme päiväkodissa kartoittamaan kouluun lähtevän maahanmuuttajalapsen kielen tasoa yhdessä vanhempien kanssa. Vanhemmat kartoittavat kieltä oman äidinkielensä osalta, jos päiväkodissa ei ole lapsen kieltä puhuvaa aikuista. Tavallaan onkin ollut hedelmällistä se, että vanhemmat pohtivat ja näkevät lapsensa taidot omassa äidinkielessään. Myös tässä tilanteessa on tärkeää korostaa vanhemmille, että toisen kielen (suomi) oppimisessa on oma äidinkieli pohjana.

Koulunkäynnin aloittamiseen vaikuttaa myös tulevan koulun valmius ottaa vastaan näitä lapsia. Heidän suomen kielen taitonsa voi olla puutteellinen, mutta heillä on muut kehitykselliset valmiudet ja motivaatio kouluun siirtymiseen.

Lapsi kahden kulttuurin välissä

Oman kulttuuriperinteen siirtäminen lapselle jää pääasiassa vanhempien ja perheiden vastuulle. Perheen on tärkeä tiedostaa tämä tehtävä, ja päiväkotihenkilöstön tulisi ohjata ja kannustaa vanhempia ylläpitämään omia tapojaan ja perinteitään. Myös omasta kotimaasta ja siellä asuvista sukulaisista kertominen on arvokasta siirrettävää lapsille.

Kaija Matinheikki-Kokko on kirjassaan "Pakolaisten vastaanotto ja hyvinvoinnin turvaaminen Suomessa" käyttänyt Cumminsin (1981) esittämää kuvasarjaa kaksikielisyydestä ja -kulttuurisuudesta. Kaksikielisyys ja bikulttuurisuus ovat kuin suhteessa toisiinsa tasapainotetut pyörät, jotka antavat hyvän vauhdin polkijalle. Yksipyöräiselläkin voi selvitä, mutta kulku on rajoittuneempaa ja vaatii jatkuvaa tasapainoilua. Heikointa kulku on silloin, jos kulkijalle ei ole selvinnyt edes, millaisilla pyörillä matkaa tulisi taittaa (Matinheikki-Kokko 1991).

Kuva 1. Maahanmuuttajan tasapainoilua kahdella kielellä ja kulttuurilla

Vuosien varrella opittua

1990-luvun alussa, kun ensimmäiset maahanmuuttajalapset tulivat päiväkotiimme, henkilöstöllä oli hyvin vähäiset tiedot ja kokemukset vieraan kulttuurin kohtaamisesta. Uuteen tilanteeseen sopeutumiseen olisi kaivattu enemmän perehdyttämistä ja työnohjausta. Lasten ja vanhempien kohtaaminen tuntui pelottavalta ja epävarmalta, koska perheiden taustoja ja kulttuuria ei tunnettu. Mietitytti, miten osaan opettaa ja kasvattaa vieraasta kulttuurista tulevaa lasta, miten vuorovaikutus sujuu? Voiko miestä katsoa suoraan silmiin, voiko kätellä ja onko sopivaa kysyä perheen aikaisemmista kokemuksista omassa maassa? Luontevaa kanssakäymistä vaikeutti yhteisen kielen puuttuminen. Nykyisin tiedostamme tulkin tarpeellisuuden ja lähdemme rohkeasti sitä vaatimaan.

Muslimilasten arkeen kuuluvat selkeät ruokarajoitukset. Osa perheistä haluaa noudattaa rajoituksia hyvin tarkasti, toiset haluavat lasten ruokailevan muiden lasten tapaan. Aluksi se, että ruokarajoituksia ei ollut, tuntui huojentavalta ja helpolta. Monikulttuurisuuteen tutustuttuamme ja tiedon karttuessa tilanne tuntuukin ristiriitaiselta; meidänhän pitää tukea myös lapsen omaa kulttuuria ja siihen liittyviä tapoja. Vanhemmilta on luontevasti vain kysyttävä heidän toiveistaan ja tavoistaan.

Meidän kulttuuriimme kiinteästi liittyvät uskonnollissävytteiset perinteet, esimerkiksi joulujuhlat, ovat tilanteita, joissa lastemme kulttuuritaustat tulee ottaa huomioon. Päiväkodin tehtävänä on kuitenkin suomalaisen kulttuurin ja perinteiden välittäminen lapsille, joten maahanmuuttajaperheet päättävät itse läsnäolostaan ja osallistumisestaan juhlien viettoon (joulu, pääsiäinen). Vanhempia informoidaan aina juhlien sisällöstä ja luonteesta. Muista kulttuureista tulevien vanhempien mukaantulo päiväkodin toimintaan on meille edelleen haaste. Miten saisimme vanhemmat tuomaan omaa kulttuuriaan meille tutuksi?

Maahanmuuttajalasten läsnäolo on tuonut myös meille kasvattajille uusia haasteita. Suvaitsevaisuutta opitaan ja opetellaan päivittäin, saamme luontevasti tietoa muista kulttuureista ja opetusmenetelmämme ovat myös laajentuneet kokonaisvaltaisemmiksi. Myös omaan puhekieleen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota sen selkiinnyttämiseksi. Tästä hyötyvät myös suomenkieliset lapset.

Kulttuurien monimuotoisuutta ja erilaisia tapoja tulee ymmärtää, vaikka niitä kaikkia ei voisi itse hyväksyäkään. Tänään muista kulttuureista tulevat lapset ovat päiväkotimme arkipäivää ja suuri rikkaus.

Kun minä synnyin, minä olin musta.
Kun minä pelkään, minä olen musta.
Kun minä suutun, minä olen musta.
Kun minä palelen, minä olen musta.
Kun sinä synnyit, sinä olit vaaleanpunainen.
Kun sinä pelkäät, sinä olet valkoinen.
Kun sinä suutut, sinä olet punainen.
Kun sinä palelet, sinä olet sininen.
– Ja sinä sanot, että minä olen värillinen.

(Ajankohtainen kakkonen 28.12.1998)

Lähteet

Alijoki, E. 1998. Pesästä pieni ponnistaa. Lasten varhaisten vuorovaikutustaitojen tukeminen. Rauma: Kirjapaino Oy West Point.

Harjula, S. 1994. KELTO-kokous. Helsinki 4.3.1994.

Matinheikki-Kokko, K. 1992. Pakolaisten vastaanotto ja hyvinvoinnin turvaaminen. Sosiaali- ja terveyshallituksen raportteja 40/1991. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Monikulttuurinen kansalaiskanava. www.monika.to 22.4.1999.

Munge, M. 1994. Islamin lapset. Islamilaiset lapset suomalaisessa päivähoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1994:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön pakolaistoimisto.

Tuomela, V. Luento kaksikielisyydestä. Viittomakielen approbatur- opinnot. Helsinki. Kuurojen kansanopisto 20.11.1998.

Linkit

Monika – monikulttuurinen kanava

Mamu-portaali

Maahanmuuttaja Suomessa

The Open Door -projekti

Monikulttuurisuus rikkautena Kokemuksia Hakan päiväkodista

Monikulttuurisuus rikkautena
Kokemuksia Hakan päiväkodista