Itä-Savon Yliopistosäätiö Savonlinnan yliopistoyksiköiden tukena

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Itä-Savon Yliopistosäätiön hallituksen puheenjohtaja.


Tulosta PDF (s. 242–246)

Sivun väliotsikot:
Seminaarista kasvatustieteelliseksi yliopistoyksiköksi | Yliopistonmäki tukemaan itäsavolaista aluekehitystä | Matkailun osaamiskeskus ja maisterikoulutus Savonlinnaan

__________

Seminaarista kasvatustieteelliseksi yliopistoyksiköksi

Suomen korkeakoululaitoksen laajentumisen sekä hajauttamisen ja aktiivisen kehitysaluepolitiikan myötä perustettiin Itä-Suomeen 1960-luvulla Kuopion ja Joensuun korkeakoulut, jotka muuttuivat myöhemmin yliopistoiksi, sekä Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Tämä merkitsi sitä, että Savonlinna ja Mikkelin lääni jäivät tuolloin ilman yliopistoa. Savonlinnassa on kuitenkin annettu korkeampaa opetusta ja koulutettu opettajia Savonlinnan seminaarissa vuodesta 1952 alkaen, joten ainekset seminaarin muuttamiseksi korkeakouluksi olisivat olleet jo 1960-luvulla, varsinkin kun vuonna 1968 Savonlinnassa aloitti toimintansa myös kieli-instituutti. Nämä laitokset yhdistäen olisi Savonlinnaan ja Mikkelin lääniin saatu tuolloin korkeakoulu. Vuonna 1973 Savonlinnan seminaari liitettiin osaksi Joensuun korkeakoulua. Nykyään Savonlinnassa toimii neljä Joensuun yliopiston laitosta. Opettajankoulutuslaitos on niistä suurin ja muodostaa siten koko tiedeyhteisön kärjen.

Opettajankoulutuksen käynnistymisestä Savonlinnassa tulee kuluneeksi tänä vuonna 50 vuotta. Seminaarin saaminen aikanaan Savonlinnaan on ollut niin Savonlinnan kaupungille kuin myös koko maakunnalle merkittävä koulutuspoliittinen saavutus. Savonlinnan seminaari oli naisseminaari, ja Joensuun seminaari, Sortavalan Seminaarin työn jatkaja, oli miesseminaari; molemmat perustettiin poistamaan Itä-Suomen opettajapulaa sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien kouluttamiseksi. Seminaari on ollut viitoittamassa tietä Savonlinnalle itäsuomalaiseksi koulu- ja yliopistokaupungiksi, johon myös muiden oppilaitosten ja yliopistoyksiköiden on ollut helppo sijoittua ja kotiutua. Harvoin tulemme ajatelleeksi, mikä merkitys tiedeyhteisöillä ja oppilaitoksilla opettajineen ja opiskelijoineen on sijaintikaupungille. Ne tuovat henkistä vireyttä, vuorovaikutusta ja ostovoimaa, josta hyötyy koulutuksen ja tutkimuksen ohella myös kulttuuri- ja talouselämä. On kysymys vain siitä, miten ympäröivä yhteisö osaa hyödyntää sitä kokonaisuutta, mitä korkeatasoiset koulutus- ja tutkimusyksiköt tuovat ympäristöönsä.

Savonlinnan seminaarin ja nykyisen opettajankoulutuslaitoksen ansiosta Itä-Savon kunnissa on perusopetuksen pedagoginen osaaminen ja opetusmenetelmien hallinta ollut aikansa huippuluokkaa. Tätä on edistänyt se, että opettajankoulutuslaitoksen yhteydessä toimii harjoittelukoulu ja opettajaopiskelijat käyvät harjoittelemassa myös ympäristön kouluissa. Käytännön koulutyön ja ajanmukaisen koulutuksen vuorovaikutusta on tukenut se asiantuntijaosaaminen, jota on saatu opettajankoulutuslaitoksesta kuntiin opetushenkilöstön koulutustilaisuuksiin. Vastavuoroisesti opettajat ovat tulleet koulutettaviksi opettajankoulutuslaitokseen. Opiskelijat ovat myös mielellään toimineet sijaisina alueen kouluissa.

Liian vähälle huomiolle on mielestäni kuitenkin jäänyt se, että opettajankoulutuslaitoksessa peruskoulun luokanopettajien ja lastentarhanopettajien lisäksi koulutetaan niin kotitalouden kuin myös tekstiilityön aineenopettajia. Kotitalousopettajien koulutus alkoi jo 1957. Tämä kädentaidon opettajien valmistus saisi näkyä enemmän julkisuudessa, mikä kertoisi opettajankoulutuslaitoksen monipuolisuudesta ja laaja-alaisuudesta. Kotitaloudella ja tekstiilityöllä on vahvoja kytkentöjä alueen luontaisiin elinkeinoihin kuten matkailuun, jossa voitaisiin hyödyntää sitä osaamista ja tutkimusta, mitä näiden alojen osalta Savonlinnassa tehdään. Molemmilla opetusaloilla voidaan tehdä myös uutta teknologista tutkimus- ja kehittämistyötä, joka voisi hyödyntää itäsavolaista aluetaloutta.

Itä-Savon Yliopistosäätiö arvostaa sitä työtä, mitä Savonlinnan opettajankoulutuslaitos on tehnyt yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi Savonlinnassa. Erityisesti olemme halunneet olla tukemassa kasvatustieteellistä jatkotutkimusta, jolla on osoitettu savonlinnalaisen tiedeyhteisön kilpailukyky muiden yliopistoyksiköiden rinnalla. Merkittävää on myös se, että vahva opettajankoulutusyksikkö on vetänyt puoleensa muita yliopistoyksiköitä Savonlinnaan ja siten koko kampuksesta on kasvanut ja kehittynyt aito itäsavolainen tiedeyhteisö.

1980-luvun puolivälissä itäsavolaiset päättäjät niin Savonlinnan kaupungissa kuin myös alueen muissa kunnissa sekä yritys- ja liike-elämän piirissä oivalsivat, että alueellinen kehitys on hyvin voimakkaasti sidoksissa osaamisen ja taitotiedon tasoon ja sen hyödyntämiseen talouselämän toiminnoissa. Tämän myötä alueella alkoi keskustelu Joensuun yliopiston Savonlinnan yksiköiden kehittämisestä ja vahvistamisesta erityisesti liiketalousosaamisen suuntaan. Tämä ei merkinnyt sitä, etteikö kasvatusalan ja kansainvälisen viestinnän opetusta olisi arvostettu, vaan ennen kaikkea sitä, että Savonlinnaan haluttiin yliopistoyhteisön vahvistukseksi ja laajentamiseksi myöskin liiketalous- tai taloustieteen osaamista. Savonlinnassa pidettiinkin 8.11.1989 laaja neuvottelutilaisuus yliopistotoimintojen kehittämisestä Savonlinnassa ja Itä-Savossa. Tilaisuudessa oli edustajia Mikkelin lääninhallituksesta, Itä-Savon kunnista, yritys- ja talouselämästä sekä Joensuun yliopistosta; lisäksi mukana oli useita yksityishenkilöitä.

Neuvottelukokous korosti Joensuun yliopiston Savonlinnan yksiköiden kehittämisen välttämättömyyttä. Erityisesti nousi esille yliopistollinen koulutus ja tutkimus, joka palvelisi Itä-Savon talous- ja elinkeinoelämän kehittämisen tarpeita. Neuvottelukokous oli yksimielinen siitä, että tavoite voidaan parhaiten toteuttaa paikallisella aktiivisuudella ja yhteistyöllä Savonlinnan yliopistoyksiköiden kanssa. Tässä yhteistyössä tulisi alueen kuntien ja elinkeinoelämän olla aktiivisesti mukana. Yhteistyön aikaansaamista ja kehittämistä varten neuvottelukokous päätti ryhtyä toimiin Itä-Savon Yliopistosäätiön perustamiseksi. Neuvottelukokous päätti asettaa työryhmän valmistelemaan asiaa. Työryhmän puheenjohtajana toimi Uki Voutilainen, Mikkelin läänin silloinen maaherra. Jäseninä työryhmässä olivat toimitusjohtaja Mikko Pesonen, kaupunginjohtaja Leo Mether, kunnanjohtaja Pekka Nousiainen, hallintojohtaja Matti Halonen ja kanslianeuvos Pertti Paakkanen.

Työryhmä piti useita kokouksia, laati perustettavalle säätiölle säädekirjaluonnoksen, joka ennakkotarkistettiin oikeusministeriössä, sekä teki alueen kunnille ehdotuksen varojen kartuttamisesta säätiöön. Säätiön pääomatavoitteeksi asetettiin kolmen miljoonan markan kokoaminen kolmen vuoden aikana. Puolet tavoitepääomasta oli tarkoitus koota alueen kunnilta erillisen ohjelman mukaisesti siten, että Savonlinnan kaupungin vastuu olisi miljoona markkaa ja puoli miljoonaa markkaa koottaisiin alueen muilta kunnilta. Toinen puoli eli 1,5 miljoonaa markkaa oli tarkoitus koota alueen liike-, yritys- ja talouselämältä. Itä-Savon Yliopistosäätiön perustava kokous pidettiin ja säädekirja allekirjoitettiin 20. huhtikuuta 1989 Savonlinnan kaupungintalolla, kaupunginvaltuuston istuntosalissa. Avauspuheessaan maaherra Voutilainen totesi, että tämä oli merkittävä historiallinen tapahtuma Itä-Savon ja koko Mikkelin läänin kannalta. Säätiöön tulivat mukaan allekirjoitustilaisuudessa alueen kunnista Savonlinna, Enonkoski, Heinävesi, Kerimäki, Punkaharju, Rantasalmi, Savonranta ja Sulkava. Yhteisöistä ja yrityksistä säätiöön liittyivät Joensuun yliopisto, Savon Korkean Teknologian Säätiö, Itä-Savon Yliopistoyhdistys ry, Oy Koneliike A. J. Viljakainen, Savonlinnan Seudun Osuuskunta Tuote, Savonlinnan Kirjapaino Oy, Savonlinnan Osuuspankki, Savonlinnan Puhelinyhdistys, Akerak ky, Savonlinnan Keskus-Pesula ky, I. Harvistola Oy, Saimatec Engineering ky sekä maaherra Uki Voutilainen yksityishenkilönä.

Säätiön perustavassa kokouksessa Joensuun yliopiston rehtori Kyösti Pulliainen piti säätiön spontaania liikkeellelähtöä myös merkittävänä tapahtumana ja tuen osoituksena yliopistolle, joten yliopiston on vastattava haasteeseen ja osallistuttava sille annetun opetus- ja tutkimustehtävän lisäksi alueen elinkeinoelämän kehittämistyöhön. Oikeusministeriö antoi luvan perustaa Itä-Savon Yliopistosäätiö ja vahvisti säännöt 24.11. 1989. Säätiö merkittiin säätiörekisteriin 10.5.1990. Säätiö keskittyi toimintansa alkuvuosina varojen hankkimiseen. Kunnat vastasivatkin sitoumuksistaan tinkimättä, ja säätiön pääoma kertyi kuntarahoituksen osalta täysimääräisesti, mutta yritysrahoituksen osalta asetettu tavoite jäi vajaaksi, kun maan talous ajautui lamaan 1990-luvun alussa. Säätiö sai 1990-luvulla uusia lahjoituksia niin yksityishenkilöiltä kuin myös yrityksiltä. Näistä mainittakoon Juvan kunta, Saimatec Engineering Oy, Suur-Savon Sähkö Oy, Suur-Savon Energiasäätiö, kunnallisneuvos Esu Niemelä ja talousneuvos Reino Ikonen. Nimikkorahaston säätiöön on perustanut mm. Sanomalehti Itä-Savo. Vuoden 1998 lopussa säätiön pääoma oli 2 405 115,86 markkaa.

Itä-Savon Yliopistosäätön tarkoituksena on säädekirjan mukaan tukea yliopistotoimintaa ja sen tunnetuksi tekemistä Itä-Savossa. Lisäksi säätiö tukee yliopiston kehittämistä Savonlinnassa ja edistää eri korkeakoulujen yhteistyötä Itä-Savossa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö tukee ensisijaisesti yliopistovirkojen perustamista Joensuun yliopiston Savonlinnan yksiköihin ja lisäksi talous- ja elinkeinoelämään sekä kulttuuriin kohdistuvaa yliopistollista koulutusta ja tutkimusta sekä tiedotus- ja julkaisutoimintaa. Tähän mennessä Itä-Savon Yliopistosäätiö on myöntänyt apurahoja ja tunnustuspalkintoja yhteensä 390 000 mk 34:lle eri henkilölle. Apurahat on pyritty kohdentamaan ensisijaisesti yliopiston jatkotutkintojen tukemiseen. Lisäksi säätiö on myöntänyt avustuksia yhteensä 720 925 markkaa erilaisiin tarkoituksiin, kuten yrittäjyyskasvatukseen, verkostoyliopiston puitteissa tapahtuvaan matkailualan yliopistokoulutukseen, kauppatieteelliseen täydennyskoulutukseen merkonomista ekonomiksi, nuorten taiteilijoiden oopperaprojektin toteuttamiseen, Savonlinnan kesäyliopiston tukemiseen ja Cleantec-paperiteollisuuden prosessihankkeeseen. Säätiön antama tuki on ollut erittäin tärkeä käynnistettäessä alueella uusia koulutus- tai kehittämishankkeita, joiden toteuttamisen ehtona on ollut paikallisen rahoituksen järjestyminen. Säätiön myöntämien apurahojen ja avustusten yhteismäärä on kaikkiaan yli 1,1 miljoona markkaa.

Toimintansa aikana säätiö ei ole ainoastaan pyrkinyt tukemaan Joensuun yliopiston Savonlinnan laitosten kehittämistä, vaan mm. vuonna 1993 säätiö joutui osaltaan taistelemaan Savonlinnan laitosten säilyttämisen puolesta. Tuolloin yliopiston hallituksessa oli tehty päätös lastentarhanopettajien koulutuksen lakkauttamisesta Savonlinnassa. Tilanne aiheutti suurta huolta säätiön piirissä, ja niinpä opettajankoulutuslaitoksen auditoriossa järjestettiinkin yleinen keskustelutilaisuus aiheesta "yliopiston puolesta Savonlinnassa". Seuraavana vuonna pidettiin teemakokous aiheesta "yliopiston kehittäminen Savonlinnassa ja Itä-Savon Yliopistosäätiö". Kokouksessa kuultiin asiantuntijoita ja kartoitettiin painopistealueet säätiön toimintaan yliopiston kehittämiseksi ja tukemiseksi. Myös maakuntien välinen yhteistyö on ollut teemana Joensuun yliopiston Savonlinnan yksiköiden kehittämisessä. Vuonna 1996 pidettiin Punkaharjulla Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaikuttajatapaaminen asian merkeissä. Säätiön edustajat ovat osallistuneet varsin aktiivisesti koulutusta ja tutkimusta koskeviin alueellisiin koulutus- ja neuvottelutilaisuuksiin.

Tällä hetkellä säätiön haasteena on saada lahjoitusprofessuuri Joensuun yliopiston Savonlinnan kampukselle vahvistamaan ja kehittämään teemaa "vapaa-ajan palvelut ja matkailu" (recreation and leisure studies). Hankkeella on tarkoitus tukea vireillä olevaa matkailun osaamiskeskusohjelmaa siten, että Savonlinnaan saataisiin matkailun osaamiskeskus joko osana valtakunnallista verkostomuotoista osaamiskeskusta tai erillinen maakunnallinen tai itäsuomalainen matkailun osaamiskeskus. Professuuri toimisi myös perustana samaan aihepiiriin liittyvän maisterikoulutusohjelman rakentamisessa ja vahvistaisi matkailualan verkostoyliopistoa. Tutkimuksellisesta näkökulmasta ensisijaisena perusteena on uuden kansainvälisesti hyvin etabloituneen tieteenalan tuomisesta Suomeen. Tässä suhteessa viralla on selkeä viiteryhmä kansainvälisessä tiedeyhteisössä, ja sillä on edellytykset toimia selkeällä omalla profiililla myös kansallisessa tiedeyhteisössä. Merkittävää on myös se, että näin pystytään laajentamaan matkailualan tutkimustoimintaa ja koulutusta Savonlinnassa. Professuuri rahoitettaisiin viiden vuoden ajaksi, ja sen kustannukset ovat 416 000 euroa. Säätiö on tehnyt päätöksen 100 000 euron sijoittamisesta hankkeeseen ja loput säätiö pyrkii kokoamaan maakunnan yrityksiltä, kunnilta ja tavoite 1 -ohjelman koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisvaroista.

Säätiössä on nähty, että matkailun ja joustavan ajankäytön professuurin kautta kyetään kehittämään Joensuun yliopiston toimintaa Savonlinnassa säätiön perustarkoituksen mukaisesti. Lisäksi professuurilla on merkitystä alueen matkailuelinkeinolle liiketalousosaamisen vahvistamiseksi, verkkoliiketoiminnan kehittämiseksi, tuotekehityksen lisäämiseksi ja yrityshautomotoiminnan syventämiseksi. Erittäin suuri merkitys on sillä, että hanke mahdollistaa uuden matkailualan korkeakoulututkinnon ja koulutusohjelman käynnistämisen Savonlinnassa.