– Mitenkä tuota käärmeen puremaa ni miten sitä parannettii? 
– No minä en siihen >tiijjäm muuta ku... Enne ol' >ollunna >tiällä yks vanha mies jok-ol', >käönnä niillä nuolettamassa sitten ne ol', >kuhtunna sen kärmeen nuolemaa ihteesä. Se ol' yhennii... kerran ku ol' sattunna >semmos'en, semmos'en tyttös'en >jalakaan tökännä ni, tuoho... nilika yläpuolelle se ol'... eihä se oekee yllää yletäkkääl lyyvvä. Ni, se ol' tökännä sitä tyttöjä ja ne ol' hakenna sem Peerlan. Se ol' Uato Anteliin se asu tiällä Ruokojärven niemessä ni, ne ol' hakenna sen tuonne, Niskamäen puo(le)lla se ol' sattunna se... Niin ne ol' hakenna sinnes sem >parantammaan ni, se ol', sanonna että, ''pannaa... tuon tytön silimille huivi'' ja ne ol' kiärinnä huivin sen tytön silimillej ja vieneet, mullospellollej ja, hauvvanneet sej jalakoteräm muaha että se jäe lähellem muata niät se, käärmeem puremakohta, tökkeemä. Ni se ol' sitte, pistäneet sem multoo siihe jala ympärillej ja, sitten se ol' ruvenna viheltelemään siinä. Ni siihen ku ol' ensimäenen tullunna jo reippaasti se ol' sanonna se ukko että, "et sinä o, mäm matkaes'!" Toenen ku ol' tullunna tuas', vetäennäe semmon'e iso kyykärmev vetäennäe sieltä, sihe, luokse ... Se ol' sanonna: "Et sinä o, mäm matkaes'!" Mut kolomaas ol' tullunna oekee hiljoo, se ol' nii ujos'tellen tullunna. Sehä se ei olt meinanna nuoltas se ol' sanona: "Nuole nuole huavas'", se ol' sanonna monta kertoo. Se ol' nuollunna sitte se ol' lähtennä >mänemääm poes mut ... Eij-olt pitkältä piässynnä siinä mulloksella ku ol' jiännä jo, kuollu ... Se kuul kuolovaj jos >nuoloo sen ... Se ol' sitten neovvonna että, että tuota tehkee tul' alakivellen tuohoj jostaej ja, kantoi lapijan kansan nuo jätteet palamaan, ettei se om mikkääm myrkyllinej ja vaarallinen ... – – 

(Teoksesta Virtaranta – Soutkari 1964.)

Ano Stjerna, s. 27.4.1898 Pieksämäen Pyhityn kylässä. Elänyt ensin syntymäkylässään ja vuodesta 1932 Pieksämäen Vehmaskylässä. Haastatellut ja valokuvannut Pekka Lehtimäki 12.7.1960.